keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Helmikuinen keskiviikko kaipaa väriä

Helmikuu on jo melkein puolessa. Turussa lumi alkaa huveta ennätyksellistä vauhtia, sillä päivälämpötilat ovat reippaasti plussalla. Helmikuinen aurinko hellii mieltä ja tuntuu jo selvästi lämmittävän. Muisto viime kesän vihreydestä ja värien kyllyydestä tuntuu kuitenkin kovin kaukaiselta. Huomaan kaipaavani kesää hetki hetkeltä enemmän ja tulevan kevään odotus alkaa olla huipussaan.

Olen puutarhaihmisiä isolla P:llä. Oman pihan laitto on henkireikäni, kerrostalossa en pystyisi asumaan. Sitäkin on kokeiltu ja sieltä oli päästävä äkkiä pois. Kasvit ja luonto ovat minulle hyvin tärkeitä. Pidän lähestulkoon kaikista kasveista, jopa monet rikkakasvit ovat ihan ok. Yleensä ne vaan kasvavat aina väärässä paikassa, mutta annettakoon se niille anteeksi.

Perennoihin olen kuitenkin täysin hurahtanut ja asiakkaillenikin ylistän niiden hienoutta. Miksikö? Siksi, että monet perennat ovat äärimmäisen helppohoitoisia. Ne ovat nopeakasvuisia ja peittävät kasvupaikkansa parissa kesässä. Mikä parasta, monet niistä kukkivat pitkään ja hartaasti luoden värejä ja kontrasteja puutarhaan. Huolellisella suunnittelulla pihasta saadaan monimuotoinen ja näyttävä kokonaisuus, johon perennat kuuluvat yhtä oleellisesti kuin puut ja pensaatkin.

Jalokurjenpolvi (Geranium x magnificum 'Rosemoor') ja taustalla loistava jättipoimulehti (Alchemilla mollis) muodostavat upean vastaväriparin.

Puutarhasuunnittelijana käytän tiettyjä perennoja enemmän kuin toisia. Yksi kiitollisimmista kasvilajeista ja minun henkilökohtainen suosikkini on kurjenpolvien (Geranium) suku. Ne kukkivat monin värein pitkin kesää eivätkä juuri hoitoa kaipaa. Ainoa miinus on, että hyvin viihtyessään ne todella viihtyvät ja saattavat peittää heikompikasvuiset alleen. Tästäkin selviää, kun seikan ottaa huomioon kasvien sijoittelussa ja on valmis tarvittaessa kurittamaan liikaa leviävää kurjenpolvea.

Valkoinen tuoksukurjenpolvi (Geranium x macrorrhizum 'Spessart') on kova leviämään, mutta äärimmäisen helppohoitoinen ja kaunis vielä kukinnan päätyttyäkin.

Kesäkuun kukkaloistoa. Taustalla sinisenä hehkuvat siniset siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ja etualalle ovat levittäytyneet valkoiset ja purppuraiset tuoksukurjenpolvet (Geranium x macrorrhizum). Niiden yläpuolelle kohoavat komeat pallomaiset ukkolaukat (Allium hollandicum 'Purple Sensation').

Ukkolaukka (Allium hollandicum 'Purple Sensation)

Ukkolaukat, niin kuin laukat yleensäkin, eivät ole perennoja, vaan syksyisin istutettavia sipulikukkia. Ne ovat kuitenkin niin upea lisä perennojen maailmaan, että olisi huutava vääryys jättää ne huomiotta. Ukkolaukka kasvaa noin 80 cm korkuiseksi. Sipulit kannattaa istuttaa ryhmittäin, sillä silloin näky on vaikuttavampi. Itse olen istuttanut noin 20-40 cm välein olemassaolevien perennojen väleihin. Kannattaa huomioida, että laukan lehdet alkavat kellastua ja lakastua jo melko varhaisessa vaiheessa. Siitä syystä aluskasvina olisi hyvä kasvaa jotain reheväkasvuista, kuten mainitsemaani tuoksukurjenpolvea tai vaikka kuunliljaa (Hosta).

Tähän on hyvä päättää blogini ensimmäinen kirjoitus. Kevät on joka minuutti vähän lähempänä ja toivon, että näistä kuvista välittyy teillekin kesän lämpö.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti